Sukuvikako, jos suksi ei luista?

Jälleen alkaa olla käsillä se aika vuodesta, kun moni auto pakataan enemmän tai vähemmän täyteen ja otetaan suunta kohti pohjoisen hiihtolatuja hullunkiilto silmissä. Onhan siellä lunta, luistavia latuja ja ennenkaikkea aikaa ladulla, vaikka muille jakaa. Mutta jo ennen matkaan lähtöä edessä voi olla mielenkiintoinen kokemus.

Jos olet suuntaamassa matkalle yksin, olet onnettaren suosiossa. Jos mukaasi on lähdössä suhteen toinenkin osapuoli, niin syvimmät osanottoni. Varsinkin, jos kyseessä on mies. Viimeksi kirjastokuningatar otti lukua kuultuaan, että hiihtolomamatkaa varten pakkaus oli hyvällä mallilla. "Hyvä malli" osoittautui hiihtovarusteiden, suksien ja niiden voitelutarvikkeiden pakkaukseksi. Olen jo kauan sitten luopunut yrityksistä ymmärtää, montako purkkia voidetta yhdet sukset oikein tarvitsevat.

Seuraavalle levelille päästiin viattoman tiedustelun seurauksena, onko kenties minkäänlaista käsitystä siitä, mitä omavaraisuusperiaatteella toimiva mökkimajoitus tarkoittaa. Kuulemma, että vain ruokaa viedään mennessä. Tässä vaiheessa kirjastokuningatar ei tiennyt itkeäkkö vai nauraa. Pienen valistushetken seurauksena oltiin siinä pisteessä, että sinne viedään paljon muutakin kuin vain ruokaa...että jos ihan kynään tarttuisi ja kirjoittaisi vaikkapa pienen listan. Lista valmistui pikavauhtia ja nyt olen vakuuttunut siitä, että miehiltä puuttuu juuri se yksi aivosolu, joka kirjastokuningattarella on välillä ihan liikaa. Tai ainakin juuri ne puutteelliset yksilöt ovat eksyneet kirjastokuningattaren tielle. Ai niin "se lista"...Hiihto-lehti, "Kehity hiihtäjänä"-kirja sekä villasukat ja joku DVD. Tässä vaiheessa kirjastokuningatar kehoitti kuuntelemaan lumisen ladun laulua ja ryhtyi itse tositoimiin.

Kaikesta tästä voi päätellä, että edessä on ensimmäinen hiihtoloma Lappiin, sekä suksilla että suksitta. Toki tv:n ääressä olen todennut monta kertaa, että Ylläksen huipulla tuulee. Hiihtolomamatka ilman suksia voi olla virkistävä vaihtoehto, kun asenne on vain kohdallaan. Älä missään nimessä ryhdy selittelemään, miksi et hiihdä. Päätöstäsi olla hiihtämättä ja vielä Lapissa taatusti ihmetellään, mutta jos ei kerran huvita hiihtää, niin ei huvita. Jos olet päättänyt ettet hiihdä, niin älä hiihdä. Väkisinkin jossain vaiheessa korviin kantautuu anelu ladulle lähtemisestä edes tämän yhden kerran. Mutta ne on toiset mimmit, kun hiihtää...kun olet päätöksesi tehnyt olla hiihtämättä, niin pysy siinä.

 

Matkailun on tarkoitus olla kivaa. Jos on suksitta hiihtolomalla, kannattaa miettiä mitä kaikkea kivaa voi tehdä sillä aikaa, kun muut urakoivat ladulla. Pakkaa mukaan kasa kirjoja, elokuvia tai käsityö tai vaikkapa kaikki kolme. Voit ottaa mukaan myös kannettavan tietokoneen ja kaikki ne konetta vaativat jutut, joiden tekemiseen ei muka kotona ole aikaa. Kamerakin on kiva mukana. Valvo myöhään, nuku pitkään ja ota ennenkaikkea päiväunet. Ne ovat aina luksusta. Se, ettät sinä et hiihdä, ei tarkoita sitä, että olet kokki tai siivooja. Jos et aidosti nauti kokkkauksesta tai leipomisesta, älä lado pöytään sen sun seitsemää sorttia odottamaan nälkäisiä ladulta palaajia. Jääkaappi tuskin lienee tyhjä.

Hiihtokeskukseen matkustaminen ei tarkoita sitä, että pitäisi pukeutua urheilullisesti toppa-asuun tilanteessa kuin tilanteessa. Kanattaa pukeutua juuri niin, että koko asu huutaa sinun olevan hiihdonvastustaja. Lisäpisteitä saa, jos omistaa täysipitkän turkin ja turkishatun. Kun tunturissa tuulee ja ulkona pyryttää, voi pitää myös pyjamapäivän. Miten voikin tuo syntinen herkku, suklaa, maistua silloin aina sen piirun verran paremmalle?

Loppujen lopuksi tärkeintähän ei ole hiihtäminen eikä hiihdettyjen kilometrien määrä, vaan yhdessäolo ja oma mielenrauha itse kullekin sopivalla tavalla. Seuraavan viikon Kirjastokuningattaren löytänee todennäköisesti Yöväen liikkeen päämajasta Restaurant Towerista tai Taigan ravintolamaailmasta. Tai kenties Jounin kaupalta. Joten tavataan taas!

PS. Kaikki ne tädit ja sedät, joilla hiihdon nälkä ei ole vielä nähty, antakaa palaa!