Kirjastoverkon saalista; 2.osa

Kirjastokuningatar on jälleen harrastanut verkkokalastusta paikallisessa kirjastossa, joten tehdäänpä parempaa tuttavuutta muutaman kirjan kanssa.

Jos listalla ovat Oval Office, Air Force One ja Englannin kuningattaren makuuhuone, voit olla varma, että ne ovat mukana listalla myös maailman salaisimmista kohteista. 

Tiesitkö muuten, että maailma on ihan oikeasti täynnä salaisia kohteita? Kohteita, joista emme tiedä mitään tai kohteita, joissa vierailu on mahdotonta? Syitä pääsykieltoon on monenlaisia. Daniel Smithin "Pääsy kielletty! 100 maailman salaisinta kohdetta" listalta löytyy muun muassa:

• Skywalker Rancher / USA:n Kaliforniasta; Tähtien sodan luojan George Lucasin yksityishuvila tiluksineen. Jopa presidentti Ronald Reaganille on todettu vierailukutsuun, että:"Juu, ei".

• CIA:n päämaja/ USA:n Virginiassa. Tämä on yksi maailman tarkimmin vartioiduista rakennuksista osana McLeanin asuinaluetta. Ennen vuoden 2001 terroristi-iskuja, kirjastokuningatarkin on käynyt seisomassa aidan takana tätä ihmettelemässä, mutta maailman muuttumisen myötä nykyisin aidan taakse ei ole enää asiaa.

• Air Force One, joka ei ole joku tietty lentokone, vaan kutsukoodi ilmavoiminen suihkukoneelle silloin, kun Yhdysvaltain presidentti on kyydissä. Kone rullataan kentälle aina oikea puoli poispäin yleisölle tarkoitetuista alueista, jotta presidentin tilat pysyvät mahdollisimman suojassa.

• Englannin ja USA:n keskuspankkien holvit kultaharkkoineen. Tiesitkö muuten, että yhden ihmisen tehtävänä on tomuttaa kaikki kultaharkot säännöllisesti (ja se ei ole kirjastokuningatar)? Näiden holvien avauskoodi ei ole vain yhden ihmisen tiedossa, vaan se on jaettu osiin turvallisuustoimenpiteenä.

Hiihtolomalla kirjastokuningattaresta oli "Ihana Nähä!" Anna-Leena Härkösen kanssa. Kirja oli niin hauska, että oli aivan pakko tutustua myös Härkösen aiempiin kirjoituskokoelmiin. Kirjastosta mukaan tarttui "Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia", joka sisältää Image-lehden kolumneja vuosilta 1996-1999 sekä "Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia", jossa on Anna-lehden kolumneja vuosilta  2003-2011. Härkösen tekstit ovat hulvattomia ja toisinaan ihan päättömiä. Ja joskus kuin suoraan kirjastokuningattaren omasta elämästä. Kun seuraavan kerran verkkokalastus taas kutsuu, pitää kalastella näitä vielä lisää, sillä tiedän haluavani pallomereen. Mielenkiinto on herätetty. 

Varmaan jokainen teinirinsessa on lukenut Häräntappoaseen, mutta muuten olemme Härkösen kanssa sanoneet vain:”Ei kiitos” ja todenneet että ”Kaikki oikein”. Suomalaiseen lottohuumaan iskenyt ”Kaikki oikein” oli hauskaa luettavaa. Tarina tuntui niin todelliselta. Jos se onni on potkaistaakseen, siihen riittää se yksi vähän kettumaisessa mielentilassa jätetty lottokuponki. Tarinassa mielenkiintoisinta oli seurata lottovoittajien reagointia onnenpotkuun. Samalla mietin, miten itse käyttäytyisin samassa tilanteessa. Olisihan se kivaa omistaa kerrankin liian paljon rahaa. Olisi se sitten hyvää taikka pahaa.

Saaliiksi sattui myös uusia tuttavuuksia mm. ruotsalainen kirjailija Linda Olsson ja ”Kun mustarastas laulaa”. Kirja vie meidät Etelä-Tukholmassa sijaitsevaan kerrostaloon, joka voisi olla minkä tahansa suomalaisenkin kaupungin kerrostalo. Samassa rapussa asuvat antikvariaatistaan luopunut Otto, sarjakuvia piirtävä Elias ja erakoitunut Elisabeth. Kaikki tuntuvat omalla tavallaan ajautuneen elämässään umpikujaan, mutta kevään myötä lisääntyvä valo saa ihmeitä aikaan kaikkien elämässä. 

Kaikki alkaa siitä, kun Elias saa vahingossa naapurilleen osoitetun paketin. Paketin, joka ei mahdu postiluukusta ja joka on osoitettu Elisabethille. Hän ihmettelee, miksi naapuri ei avaa hänelle oveaan, vaikka Elias aavistaa tämän olevan kotona. Naapurin outo käytös alkaa ruokkia Eliaksen mielikuvitusta tästä mustarastaan tarinan muodossa.

 "Olin näetsen ennen hyvin samankaltainen kuin Kaspar Utz. Yhtä epäterveellisesti kiintynyt kirjoihini kuin hän Meissenin posliinifiguureihinsa. Kai sitä voi kutsua jonkilaiseksi pakkomielteeksi. Koko elämäni pyöri kirjojen ympärillä. Minä luin kirjoja aamiaspöydässä, työskentelin kirjojen parissa koko päivän ja luin kirjoja illalla, kun olin tullut kotiin. Ja kun en lukenut kirjoja, luin kirjoista arvosteluja ja artikkeleita. Ja kun olin tekemisissä muiden ihmisten kanssa, hekin olivat kiinnostuneita kirjoista."

Kirja, jossa rakastetaan kirjoja, ei voi olla huono. Tässä kirjassa oli outoa taikaa samalla tavalla kuin Rachel Joyce:n Harold Fryn uskomattomassa toivioretkessä. Kirja lähti vähän laiskanpuoleisesti liikkeelle, mutta alkuun päästyä se meni ahmimalla. Jotenkin kirjan päähenkilöt vain tuntuivat niin tavallisilta ja niin tutuilta…ihan kuin sinulta ja minulta. Kirja jätti jälkeensä pitkäksi aikaa lämpöisen olon niin kuin villasukat talvipakkasella.

 "Niinhän hyvät kirjat tekevät mielestäni", Otto sanoi. "Pistävät ajatukset liikkeelle. Saavat ihmiset pohtimaan elämäänsä. Niin hyvää kuin pahaa. Mutta hyvistä kirjoista saa sekä lohtua että viisautta."

 "Pidä se. Minulla on liikaa kirjoja", Otto nauroi.

"Yhteen aikaan olisin ollut eri mieltä. Yhteen aikaan olin sitä mieltä, ettei kirjoja voi koskaan olla liikaa. Mutta nyt ymmärään, mitä tarkoitat. Ehkä me emme tarvitse enempää kirjoja. Ehkä meidän pitää lukea tarkemmin ne, jotka meillä jo on".

Toinen uusista tuttavuuksista oli Eppu Nuotio. "Mutta minä rakastan sinua" oli myös sujuvaa luettavaa. Kirja kertoo keski-iässä rakastumisen vaikeudesta ja siitä, miten vaikeaa yksineläjän on vain heittäytyä tunteiden vietäväksi siinä iässä. Varsinkin jos takana on avioero. Avioero, jonka tulosta kaikki muut tiesivät jo merkkien perusteella ennen sinua. Mutta samalla se on myös kertomus siitä, ettei se rakastuminen ole missään iässä yhtään sen helpompaa. Jotenkin lohduttavaa. 

Viisikymppinen historianopettaja Karin ja samaa ikäluokkaa oleva insinööri Lauri tapaavat sattumalta asuntonäytössä. Molemmat ovat alussa hämmentyneitä tunteista, joita kohtaaminen sai aikaan. Molemmat tuntuvat kaipaavan elämäänsä jotain, mutta eivät oikein itsekkään tiedä että mitä. Mistä voi edes varmasti tietää, mitä haluaa? Oletko koskaan miettinyt, että jos löytäisit taikalampun ja saisit yhden ainoan toivomuksen, mikä se olisi? Minä olen! Joten tavataan taas!