Kirjastoverkoilla alla vaahterapuun

Tosinaan sitä elämässä törmää uusiin tuttavuuksiin. Joskus niistä tuttavuuksista lähtee matkaasi yksi tai kaksi sielua vaeltamaan elämän taipaletta kanssasi eteenpäin. Niin voi käydä myös kirjastoverkoilla käydessä.

Veera Vaahtera on kirjastokuningattarelle aivan uusi tuttavuus. Tuttavuutemme sai vahingossa alkunsa eräänä iltana paikallisessa kirjastossa takakannen tekstin perusteella. Kyseessähän on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego, jonka suojissa syntyy kirjastokuningattaren "aivot narikkaan"-suosikkia, kunnon chick lit-kirjallisuutta. Kirjat ovat helppolukuisia ja omalla tavallaan kiehtovia, hyvin mukaansa imaiseviakin. Tulee mieleen vähän teinirinsessana luetut Elsa Anttilan maalaisympyröihin ja pieniin kaupunkeihin sijoittuneet tarinat. Myös Elsa Anttila oli alter ego, joka kuului kirjailija Jorma Kurviselle. Kirjastokuningattaren kirjahyllyssä mm. meikätyttö ei edelleenkään niiaa ja huijarin tuntee jo tuoksusta.

Onnellisesti eksyksissä kertoo 27-vuotiaasta Nopsa-pyörällä ajelevasta ikuisesta opiskelijasta Emma Aaltosesta. Emmalla on kaksi puolivalmista yliopistotutkintoa ja todella huono suuntavaisto. Kuvioissa pyörii myös kolme erilaista miestä ja sekavaan tilanteeseensa kyllästyttyään Emma tekee itselleen aikuistumisohjelman:

1. Tee gradu ja valmistu maisteriksi.
2. Hanki työpaikka ja rahaa
3. Etsi asunto, joka on koti
4.  Kunnes edelliset tavoitteet on saavutettu, pysy erossa kiinnostavista ongelmista. Eli miehistä, joilla niitä on.

 "Elämäni sai uuden suunnan kadunkulmauksessa, jossa Kirkkotie ja Kauppamiehenkuja leikkasivat. Juuri seisoessani näiden katujen risteyksessä tajusin viimein, mikä elämässäni oli vialla. Olin jo pitkään ollut pelkkä matkustaja, istunut vuosien kyydissä ja ihaillut vaihtuvia maisemia, kun minun olisi pitänyt tietää, mihin olin menossa.

Tästä eteenpäin valitsisin toisin. Keskittyisin vain asioihin, joihin voisin vaikuttaa, hyväksyisinb todellisuuden ja lakkaisin ajelehtimasta. Kuten Kela, molemmat graduohjaajani ja äiti mielellään muistuttivat, elämässäni oli riittävästi keskeneräisiä asioita myös ilman itse aiheutettuja kriisejä."

Kirjastokuningatar tyytyisi omalla kohdallaan vaatimattomasti vain nykyistä parempaan elämään. Mutta tarvitseeko sen saadakseen olla myös parempi ihminen?

Rakkautta, vahingossa on tarina siitä, miten valinnat rakkauden huumassa voivat mennä päin seinää. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Torniojokilaaksoon, jossa Pihlalla on mummolta jäänyt mökki, jonne voi paeta pahaa maailmaa ja miettimään selvitymisstrategiaa. Ensimmäisenä haasteena on muutos kaupunkilaistytöstä pohjoisen syrjäseudun tee se itse-naiseksi. Oman haasteensa on myös valmistautumisessa vauvan syntymään, kun kylän ainoa tukiryhmä on tarkoitettu masentuneille äideille.

"Virkkeessä oli ainakin neljä ylimääräistä h-kirjainta, kun Don Johnson kertoi, ettei bussi kulkisi enää tänään ja tarjosi minulle kyytiä.

- Minne sie haluat? Mie vien. Tai auto vie, mie käännän rattia.

- Jos sulla  olisi taksin numero, sanoin lopulta. Leevi kaivoi kännykän taskustaan ja valitsi numeron, puheesta päätellen hän soitti suoraan kylän taksikuskin kotiin. Puhelimessa helisi iloinen naisääni.

- Pentti on ajossa. Mee sie vain Kaijonpään pojan kanssa, ei se sulle mithään väkisin tee. Vapaaehtoisesti me ollaan sille annettu."

Naapurissa asustaa ihana vanhempi papparainen, Arvo Lukkarinen, joka osoittautuu todella metkaksi tyypiksi kirjan edetessä ja varastaa koko shown. Varsinkin kun hän päättää opettaa Pihlaa ajamaan autoa kertomatta, että oma kortti on jossain ihan muualla kuin omassa lompakossa.


Kolmas Veera Vaahteran kirja on julkaistu tammikuussa 2015. Sattumalta sinun kertoo kolmikymppisestä Karoliinasta, joka on koko elämänsä ollut huolissaan jostain. Nyt kuitenkin eläkevirkahaaveen toteutuminen yliopistolla on lähempänä kuin koskaan. Kiitos siitä kuuluu projektityölle filosofian laitoksella. Mutta entäpä, kun kaikkia muita kiinnostaa kaikki muu paitsi itse palkkatyö? Ja entinen poikaystävä ihan mahdottoman äidin kera sotkee vielä siinä sivussa kuvioita minkä ennättää, kun se lopullinen eroaminen parisuhteesta on vieläkin vähän vaiheessa. 

Kaikki kolme kirjaa ovat mukavaa ajanvietettä, jotka loppuvat ennen kuin huomaat niiden edes alkaneen. Missään vaiheessa ei ennätä kyllästyä, eikä lopussa tule tunne kuin jotain jäisi tarinasta puuttumaan. Joskaan uusin "Sattumalta sinun" ei kirjastokuningattaren mielestä pääse samanlaiseen lentoon kuin aiemmat kaksi, mutta ei se huonokaan ole. Hyvää "Avaa sateenvarjo sisällä"-päivää kaikille. Tavataan taas!