Pahoitettu mieli, siitä kertoo suomen kieli

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin..."...nuo sanat kuuluvat kirjailija Tuomas Kyrön luomalle hahmolle nimeltään Mielensäpahoittaja. 1920-luvun lopussa syntynyt, yksinään Sysi-Suomessa asuva mies. Emäntä on terveyskeskuksen vuodeosastolla, eikä tule sieltä enää takaisin. Mielensäpahoittajan mielestä kaikki oli ennen paremmin, peruna on ainoa oikea ruoka ja uutisissa ainoa oikea uutisankkuri on Lindin Arvi. Ja ainoa oikea musiikki on Jaakko Teppoa. Oi, kuinka kukaan perjantai-iltaisin Dallasiin matkustanut voi olla muistamatta Jaakko Tepon palavaa rakkautta Dallasin Pamelaan?
  

Tähän mennessä olemme tutustuneet Mielensäpahoittajaan neljästi. Ensimmäisessä "Mielensäpahoittaja"-kirjassa tutustutaan päähenkilöön ja hänen elämäänsä. Kuvioissa on myös terveyskeskuslääkäri Kivinkinen, joka epäilee Mielensäpahoittajan kykyä päräjätä mökissä yksinään. Menossa mukana on poika ja miniä lapsineen jossain kaupungissa, 300 km päässä (myöhemmin käy selville paikan olevan pääkaupunkiseutua), joiden kanssa vanha jääräpää ei oikein tule toimeen. Poika kyllä yrittää parhaansa ja mielensähän voi pahoittaa vaikkapa siitä, että poika kutsuu luokseen joulunviettoon. Tämä kirja on mielestäni sarjan paras.

 

Toisessa kirjassa "Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike" opetellaan vanhan jäärän kanssa ruuanlaiton saloja. Terveyskeskuslääkäri Kivinkinen on epäilevällä kannalla Mielensäpahoittajan pärjäämisestä yksinään, mutta keneltä tahansahan voi palohälytin löytyä hangesta ruuanlaiton seurauksena. Kauppareissukin voi olla yllättävän vaikea, jos ei kaupasta saa sitä mitä haluaa. Kyllähän siitä nyt voi mielensä pahoittaa. Ei vedä vertoja ensimmäiselle kirjalle, mutta on nopealukuinen.

Kolmannessa kirjassa "Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja” tehdään sitten omaa ruumisarkkua kaikella hartaudella, ettei sitä nyt viimeiselle matkalle lähtiessään tarvitse enää mieltänsä pahoittaa siitä, millaiseen arkkuun on päätynyt. Arkun teossa sattuu pieni onnettomuus ja seuraa hauska kohtaus, jossa Mielensäpahoittaja tekee lähempää tuttavuutta nykyaikaisen härpäkkeen eli tabletin kanssa. (Viimeiset kaksi valokuvaa kirjoista on otettu muualla ja poikkeavat siksi sarjasta.) 

Neljäs kirja on ”Miniä”, jota jaettiin ilmaiseksi kirjan ostajalle kirjakaupoissa Kirjan ja Ruusun-päivänä vuonna 2012 . Siinä Mielensäpahoittaja joutuu miniän hoidettavaksi yhden viikonlopun ajaksi. Miniän suunnitelmana on viikonloppu kylmän valkoviinilasin, tyylikkäitä amerikkalaisia maalaistaloja käsittelevän lehden ja kaukosäätimen kanssa, kun mies ja lapset ovat appiukon luona Sysi-Suomessa. Sunnitelmat kuitenkin muuttuvat sillä hetkellä, kun kännykkä soi. Viikonlopusta tulee viikonloppu, jolloin kaikki mikä voi mennä pieleen, menee myös tavalla tai toisella pieleen. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja kirjan lopussa on havaittavissa pientä lähentymistä miniän ja Mielensäpahoittajan välillä. 

Entäpä kun eräänä päivänä tutustuttuasi tähän Mielensäpahoittajaan huomaat, että myös sinä tunnet tuollaisen Mielensäpahoittajan? Miehen, jonka mielestä kaikki oli ennen paremmin. Miehen, jonka mielestä HK:n Sininen on vihannes, kun minä olen päättänyt, että se on vihannes. Miehen, jonka elämä meni pilalle sinä päivänä, kun oli tarpeeksi vanha eläkkeelle. Miehen, joka vähintään kerran päivässä niin mielensä pahoittaa… Että iloisia aikoja odotellessa, Mielensäpahoittaja. Tavataanhan taas?