Jokainen päivä voi olla Ystävänpäivä

Kirjastokuningatar on viime aikoina miettinyt paljon ystävyyttä. Ei sen takia, että kaunis ja aurinkoinen kevätilma antoi taannoin lumille vauhdilla kyytiä ja sukset olisivat menneet ristiin jonkun kanssa, vaan ihan noin yleensä. Oletko koskaan miettinyt mikä ero on ystävällä ja tuttavalla? Minä olen.

Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vaikeammalta ihmissuhteet tuntuvat. Ei se niiden hoitaminen kai niin vaikeaa ole, vaan ne suhteet itsessään. Tuttavia ihmisellä voi olla paljonkin, mutta montako ihmistä sinulla on elämässäsi, joita voit sanoa ystäväksi? Toivottavasti edes se yksi. Näin tämän kortin tässä päivänä eräänä ja se sopi erääseen tapetilla ollesseen asiaan, joten se sai kylkeensä postimerkin ja lähti maailmalle. Jos sinä olet se onnellinen, jonka postilaatikkoon kortti löysi tiensä, tiedät että olet "päässyt kirjastokuningattaren ystäväkerhoon". 

Jokainen meistä määrittää ystävyyden eri tavalla. Itse olen aina ajatellut sen niin, että ystävän seurassa voi vapaasti olla oma itsensä ja mielipiteet / ajatukset voivat olla ihan omia. Ja ennen kaikkea ystävä tietää, miltä näytät aamulla puoli kuudelta juuri sängystä ylös nousseena ilman lahonsuojaukseen käytettäviä maaleja ja ennen vanhaan otsonikerrosta tuhoavia peltipurkkeja. Ystävä on myös ihminen, jolle voit soittaa vaikka keskellä yötä hädän hetkellä tai vaikka New Yorkista pyytääksesi Western Unionin kautta lainaksi lisää rahaa shoppailuun. Tämä tosin toimii vain niiden kohdalla, kenellä lompakko kestää lainata Kirjatokuningattaren maagisen shoppailutaidon vaatimat varat.

Tuskin kukaan osaa kertoa sinulle ystävyyden reseptiä. Niitä on varmaan niin monta kuin on kokkiakin. Mutta jostainhan se kuitenkin alkaa, ei se taivaalta tipu. Kirjastokuningatar voi aivan avoimesti tunnustaa, että omistaa kyllä sen yhden ystävän, mutta viime vuoden puolella tuli siihen tulokseen, että niitä saattaa sittenkin olla useampikin.

Meistä kaikki ovat erilaisia ja elämme erilaisissa elämäntilanteissa. Ollakseen jollekin ystävä ei tarvitse olla samanlainen eikä tarvitse istua saman hiekkalaatikon reunalla, mutta usein kuitenkin on edes jotain yhteistä. Usein sanotaan, että työkaveri on työkaveri eikä ystävä, mutta joskus voi siitä työkaveristakin tulla ystävä. Kirjastokuningatar suhtautui tähän ajatukseen aiemmin hieman skeptisesti, ennen kuin itse huomasi että ehkäpä niin olikin tapahtunut, ainakin jossain määrin.

Mutta minkälaista on ystävyys tai hyvä ystävyys? Vai voiko kukaan oikeasti sanoa millaista sen pitäisi olla? Vai pitäisikö sen lainkaan olla? Ei, se vaan on. Parhainta se on silloin, kun kumpikaan ei halua toiselta mitään, mutta tietää että se toinen kuitenkin on olemassa. Antaa vaikkapa olkapään tueksi ja turvaksi tai kuuntelevat korvat. Ja päivää voi piristää vaikkapa ilman sen kummempaa syytä lähetetty kortti, josta on iloa sen saajalle pitkäksi aikaa.

Ja mukavaahan on aina välillä saada"ystäväpostia"...vaikkapa silloin, kun tiimalasi käännetään kerran vuodessa toisinpäin, lisätään yksi eletty vuosi elämänlankaan ja otetaan suunta kohti tulevia tuulia.

Hyvää Karamellipäivää! Tosin merkkipäivän alkuperäisessä merkityksessä tänään olisi oikeasti Toffeepäivä! Pääsiäinen on vietetty tähän saakka enemmän ja vähemmän sokerihumalan merkeissä, vaikkei se missään nimessä ole tervellistä, ei edes Kirjastokuningattarelle. Joten tavataan taas!