Tahdon asia vai tahdonko asia?

Kirjastokuningattaren kreivikunnan tiluksilla ovat kevättyöt olleet kiivaimmillaan, joten nyt on ollu lakisääteisen tauon paikka näistä hommista. Se tuo toisinaan tuoksuvankin lannan levittäminen näin kevätnurmille on ollut Kirjastokuningattarelle niin rankkaa, että toinen ranne päätti ruveta toiselle isottelemaan ja välit ovat nyt tulehtuneet kyynärpäähän asti. Joten puolivaloilla mennään aika pitkälti.

Joskus sitä ihminen pysähtyy elämän peruskysymysten äärelle miettimään elämää ja maailmanmenoa. Kirjastokuningatar on olosuhteiden pakosta pistetty viime aikoina kovasti miettimään, mitä ihmisen on pakko elämässään tehdä. Vai onko oikeastaan loppujen lopuksi ihan pakko tehdä yhtään mitään? Usein sanotaan, ettei ihmisen ole pakko kuin kuolla, mutta rohkenisin väittää, että ihmisen on myös pakko syntyä tähän maailmaan. Nimittäin ei Kirjastokuningattarelta kukaan aikanaan kysynyt, että mitä mieltä olen syntymisestä maahan nimeltään Suomi, englanniksi Finland.

 

Oletko koskaan miettinyt mitä tekisit, jos yhden kerran elämässäsi saisit tilaisuuden kääntää kelloa taaksepäin? Tarttuisitko tilaisuuteen vai jättäisitkö sen käyttämättä toteamalla, ettet kadu elämässäsi yhtään mitään? Aikanaan "Tyttökullat" tv-sarjassa vaikuttanut näyttelijä Estelle Getty kirjoitti kirjan nimeltä "If I knew then what I know now...so what?"...niin what? Kirjastokuningatar tunnustaa aivan avoimesti, että jos joskus saisi tilaisuuden aikamatkalle menneisyyteen, niin takuulla kääntäisin kelloa taaksepäin ja tekisin tietyssä elämäntilanteessa toisenlaisia valintoja.

Mutta se pakko...usein kysytään, että onko pakko, jos ei taho? Sanoisin, että ei todellakaan ole pakko, jos ei taho, mutta sitten pitää olla valmis ottamaan vastaan myös sen päätöksen mukanaan tuomat seuraukset. Eli ei ole pakko tehdä lapsia, jos ei taho, mutta sitten on valmistauduttava siihen, että voit kuolla yksin. Ei ole pakko mennä kuuteen viikkoon ulos, jos ei taho, mutta sen jälkeen se ovesta ulos lähteminen on paljon vaikeampaa. Eikä ole pakko syödä lääkkeitä, jos ei taho, mutta ne lääkkeet voisivat tehdä jokapäiväisestä elämästä paljonkin siedettävämpää. Ja ei ole pakko mennä töihin, jos ei taho, mutta sossunkin tädit ja sedät kuitenkin vaativat ensimmäisenä sen, että työnhaku on oltava voimassa.

Entäpä sitten, kun asiat eivät enää ole kiinni siitä tahdosta ja sen voimasta. Tahdonvoimahan on siitä ihmeellinen asia, että sen voimalla ihminen roikkuu vaikka kynsillään seinässä, jos on pakko. Kirjastokuningatar ei kuitenkaan suosittele kenenkään sitä kokeilemaan. Mutta onko se, että onko pakko, jos ei taho eri asia kuin se, että onko pakko, jos ei jaksa?

Sanoisin että on. Joskus vaan käy niin, että vaikka kuinka kovasti tahtoo, niin ei vaan jaksa. Varsinkaan pätkätyöläisen on vaikea sanoa, ettei todellakaan jaksa, kun sitä samaan aikaan pitäisi olla sen piirun verran muita parempi, koska olet nimenomaan se pätkätyöläinen. Jaksaahan ne muutkin ja helposti kuulee sanottavan, että miten muka ei jaksa, kun on juuri tullut lepolomalta ja on menossa lepolomalle (tunnetaan paremmin nimellä työttömyys). Mutta onko se kuitenkaan tarkoitus, että aamulla töihin kävellessä voimat loppuvat jo ennen puolimatkan krouvia? Tai että kotiin palatessa kaadut sänkyyn ja makaat siinä miettien että mitä ********?

Ja kuitenkin samaan aikaan mietit, että ne muut ihmiset tekee sitä samaa työtä päivästä toiseen ja kuukaudesta toiseen, eikä niistä kukaan sano, ettei jaksa. Ja sen pätkätyöläisen kynnys sanoa sitä ääneen on todella iso. Mielummin sitä vaan puree hammasta yhteen ja koettaa olla sen piirun verran parempi, koska on se pätkätyöläinen. Työterveyslääkärin vastaanotollakin on vähän vaikeaa sanoa, että ei mua mikkään vaivaa, en vaan jaksa. Saatikka sitten pätkätyöläisenä ajatuskin sairaslomasta...voi, voi...ja kyse ei ole siitä, että Kirjastokuningatar olisi rehelliselle työlle jollain tavalla allerginen tai silkkihanskoin käsiteltävä. Joskus vain hapottaa! "If I knew then what I know now...so what?"...Tavataan taas !