torstai 15. kesäkuuta 2017

Täällä taas !


Mikä-Mikä-Maan asukkaat ovat jo malttamattomasti odottaneet niin kesää, kärpäsiä kuin Kirjastokuningattarenkin luvattua paluuta bloggauksen ihmeelliseen maailmaan. Paluu on hieman viivästynyt erilaisista yhteensattumista johtuen, mutta hän on täällä taas.

Hänen kuninkaallisen korkeutensa mystillisestä katoamisesta valtavirrasta on käyty jos jonkinlaista arvailua. Onneksi erään valtakunnallisen ison juorulehden toimittajat on kuitenkin pidetty poissa noiden arvauksien keskipisteestä.

Mitäkö Kirjastokuningattarelle sitten tapahtui? Ei, hän ei:
  • kohdannut kreiviä, herttuaa eikä ketään muutakaan arvonsa tuntevaa miestä ja ratsastanut tämän kanssa auringonlaskuun
  • valtakuntaan ei ole syntynyt kruununperijää
  • viettänyt talvea muilla mailla vierahilla muuttolintujen tapaan 
  • luopunut saavuttamastaan arvosta, tittelistä ja maallisesta mammonastaan (varsinkaan viimeisestä)

Mitäkö sitten tapahtui? Jokapäiväinen elämä tapahtui. Pikkuhiljaa kuin huomaamatta Kirjastokuningattarelle kävi kuin Antti Pasaselle...hänen elämästään katosivat värit. Mutta sitähän ei tietenkään voinut (vai saanut?) sanoa kenellekään ääneen. Ei ollut enää kylmää ja lämmintä keltaista, punaista ja sinistä. Oli vain mustaa, hyvin harmaata ja hyvänä päivänä valkoista siellä välissä. Tuntui siltä, että en elänyt omaani, vaan elin jonkun muun elämää yhteiskunnan sanelemien sääntöjen mukaan.

Elämässä ei tapahtunut mitään mielenkiintoista, jonka olisin ajatellut ketään kiinnostavan. En matkustanut mielenkiintoisiin paikkoihin, ruoka ei ollut mitään erikoista ja herkutkin haettiin kaupasta. Hyvinä päivinä sain kuviakin otettua, mutta en koskaan saanut postattua niitä tänne. Tekstin kirjoittaminen tuntui vain aivan ylivoimaiselta asialta. Olin joko on tai off, useimmiten off. En kuitenkaan kokenut olevani masentunut. Joku muu kenties olisi voinut olla eri mieltä asiasta.


Vuoden 2017 alussa päätin tämän vuoden olevan vuosi, jolloin tekisin vain niitä asioita, jotka tuottavat nautintoa. Vetäisin syvää henkeä ja koettaisin parhaani mukaan olla välittämättä niistä yhteiskunnan sanelemista säännöistä. Ehkäpä ne kadoksissa olleet väritkin alkaisivat pikkuhiljaa löytyä. Sillä matkalla ollaan edelleen. Ai kuka se myös elämästään värit kadottanut Antti Pasanen on? Hänestä kuulette lisää myöhemmin. Joten tavataanhan taas?

2 kommenttia:

  1. Heeii... On sinua odotettukin! Seuraavan kerran kun katoat, postitan sinulle paketillisen värikyniä!

    Ja minäpäs tunnen Antti Pasasen! Silti odotan kärsimättömästi Kirjastokuningattaren näkemystä tästä fiktiivisestä sankarista. :)

    VastaaPoista
  2. Heippa! Oi, miten kivaa. Laita samaan pakettiin värityskuviakin, jooko. Saako värittää reunaviivojen yli?

    VastaaPoista