Powered By Blogger

maanantai 11. tammikuuta 2016

Kuurankukkasia piirtyneen mun ikkunaani näin


Joulun alla tarvottiin ylenpalttisessa pimeydessä ja kosteudessa ja toivottiin kovasti lunta sekä pakkasia. No, lunta ei ole vielä toistaiseksi tullut kovinkaan paljoa (Pietarin kanuuna tervetuloa), mutta tarpeeksi kuitenkin maalatakseen maisemaa vähän valoisammaksi. Pakkasta sen sijaan on viimeisen viikon aikana riittänyt sitten senkin edestä. Kirjastokuningattaren mittarissa alimmillaan oltiin -29 asteessa... ja kaikille uteliaille tiedoksi...juu ei, en todellakaan mennyt ulos. Sen verran oli joki jäässä, että kaikki inkkarit olivat kerrankin samassa kanootissa.


Itse asiassa minä ja uudelle vuodelle löytämäni Se Oikea vietimme pakkaspäivät lämpimässä totaalisessa lockdownissa. Olen varmaan edellisessä elämässäni ollut kissa.


Osana lockdownia oli kyllä myös arkeologiset kaivaukset Rojuvuorella. Niitä kaivauksia tässä valtakunnassa nimittäin riittää myös vuodelle 2016. Tuloksena ei kadonneita sieluja, mutta pari löytöä tyyliin:"Mitä tuo täällä tekee".

Olen tullut siihen tulokseen, että yleinen kiltteys ympäri vuoden taitaa sittenkin kannattaa. Mutta kun se vaan on niin vaikeaa. Tosin hyvänä kannustimena kyllä toimii Joulupukin lisälahjat tämän valtakunnan johtohahmolle:




 "Poirot - The Definitive Collection" sisältää extrana mm. dokumentit "David Suchet on the Orient Express" ja "Being Poirot". Molemmat on näytetty myös Suomessa TV:ssä ja varsinkin Idän Pikajunasta kertova dokumentti on kiehtova. 

Uudelle vuodelle melkein tein niitä kuuluisia uuden vuoden lupauksia hetken mielihäiriössä, mutta sokeriton tammikuu kesti noin ehkä 3 1/2 tuntia, joten se kertokoon omalta osaltaan niistä lupauksista. Olkoon tammikuun "kiltteysteko" se, että kävin lauantaina ex-työparini kanssa valitsemassa hänelle uusiin näköelimiin sopivat puitteet eli pokat. Makutuomarin vastuullinen tehtävä oli varmistaa ettei lasien uusi omistaja a) näytä ihan tyhmältä ja b) ei hanki "Mummo Ankka-laseja". Tehtävä suoritettu ja pian uusien lasien omistajakin näkee maailman kirkkaammin!

Myös Kirjastokuningattaren ja Sen Oikean valtakuntaan on muuttanut uusi asukas, mutta tästä lisää myöhemmin, kunhan kaikki tarvittavat varusteet ensiesittelyä varten on saatu kokoon. Ei, ei ole nelijalkainen eikä omaa karvapeitettä. Joten tavataanhan taas.

tiistai 5. tammikuuta 2016

"Kuolemansyntejä" ja pieniä paketteja



Kirjastokuningatar ei aikonut viettää jouluaan yhdessäkään kaapissa saatikka sitten saunanlauteilla aattoillan saunaa pidempiä aikoja, joten tässä valtakunnassa ei siivottu jouluksi kaappeja eikä pesty sitä saunaakaan. Voi...voi...Varmaan monessa muussa paikassa ne puunattiin Kirjastokuningattarenkin edestä. Takuulla olen jonkun tehokkaan täti-ihmisen mielestä syyllistynyt en vain yhteen, vaan peräti kahteen "kuolemansyntiin".

Kuningaskunnan setelipainossakin laitettiin rahantekokoneet hyvin ansaitulle tauolle, joten pidempi vapaa tuli todella tarpeeseen. Koko syksyn jatkunut valuutan jakaminen tuntui imaisseen kaiken viimeisenkin energian, joten elämän aikatauluttaminen oli silkka mahdottomuus sitä joulua odotellessa. Tosin korviin on kyllä kantautunut, että tehopakkauksia on ollut liikkeellä myös silläkin saralla meikäläisenkin edestä. Olkoon se kolmas "kuolemansynti" sitten se, ettei myöskään siivottu pientä pintaraapaisua lukuunottamatta ja ne piirakatkin oli ostettu kaupasta. Siinä neljäs "kuolemansynti" ja varmaan kyllä sinne seitsemäänkin saakka pääsisin, mutta jossain jo kaivellaan nitropurkkia siihen malliin, että jääköön loput kertomatta. Mutta emme syöneet lattialta, joten joulunviettoa ei edellämainituista "haitannut" mikään.

Aikoinaan AuPair-aikoina tunsin erään suomalaisen tytön, jonka amerikkalaisen poikaystävän perheessä juhlapyhätraditiot oli viety ihan uudelle levelille. He saattoivat viettää joulua juhannuksena ja Fourh of July:ta jouluna. Tänä vuonna sään ollessa Atlantin toisellakin puolella hupsistakeikkaa heittäneenä, Fourth of July-kekkerit olisi hyvinkin voinut polkaista pystyyn grillin äärelle. Sinänsä hauskaa, että juhlapyhät ovat yleensä takuuvarma ajankohta, jolloin sähköpostiin napsahtaa kuulumisia Amerikan mantereelta.

Ilmeisesti yleinen kiltteys kannattaa, sillä Kirjastokuningatartakin muistettiin pienillä paketeilla. Sen suuremmin "pröystäilemättä" haluan kuitenkin mainita muutaman mieltä lämmittäneen paketin:

1. Ex-työparini lahjoitti vuoden 2016 jokaiselle kuukaudelle Anna-Mari Westin ihania kuvituksia osuvine teksteineen. Varsinkin tammikuun teksti osuu napakymppiin:


Rakas Stressi,
Kun luet tämän, olen jo lähtenyt. En jaksanut enää - 
kanssasi on mahdotonta elää. Annoin sinulle kaikkeni,
mutta vaadit vaan lisää. Nyt se on loppu.
Vihdoin olen onnellinen - olen löytänyt Sen Oikean.
Hänen nimensä on Rentous,
ja hän rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen.
Turha yrittää soittaa.
terveisin,
Minä
2. 1980-luvun alkupuoliskolla Kirjastokuningattaren elämään kuuluivat Agatha Christien dekkarit. Myös lauantai-iltoihin kuului kiinteästi TV:n ääressä vietetyt hetket Miss Marplen ratkaisemia mysteereitä katsellessa. Joan Hickson on edelleen se "ainoa oikea Miss Marple" ja sarjan teeman tunnistan vieläkin vaikka missä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Joulupukki oli käynyt ison ja tunnetun englantilaisen nettikaupan mustassa perjantaissa hankkimassa sarjan DVD-boksina. Joten edessä on aikamatka St. Mary Meadin kylään. 1980-lukuhan oli TV:n kulta-aikaa...mm. Dallas, Dynastia, iki-ihanat Tyttökullat ja yksinhuoltajat Kate & Allie.


3. Kirjastokuningattaren matkassa alusta saakka mukana roikkuneet tietävät, että sydämessäni on aina paikka yhdelle hyvin kohteliaalle ja karvaiselle karhuherralle, joka oli matkannut Perun perukoilta Paddingtonin rautatieasemalle Lontooseen.
 

Rakkaus Karhuherra Paddingtoniin toi mukanaan aivan ihanat lahjat:
 



4. Ja luonnollisesti Kirjastokuningattaren juhla- ja merkkipäiviin kuuluvat myös kirjat. Siellä ison ja tunnetun englantilaisen nettikaupan mustassa perjantaissa joulupukin matkaan oli tarttunut myös näyttelijä Linda Grayn (tunnetaan parhaiten Dallasin Sue Ellenin roolista) tuore teos "The Road to Happiness is always under construction" sekä jostain myös uusin Robin Cook "Verkossa".



Uudelle vuodelle 2016 minä ja Se Oikea aiomme jatkaa yhteistä matkaamme, kunnes jossain vaiheessa entinen rakkauteni stressi kokee, ettei voi elää ilman minua ja kokeilee onko todellakin turha yrittää soittaa. Suuri osa Suomea on tämän päivän elänyt kultakuumeessa, joten ei kun nostattamaan verenpainetta MM-lätkän pariin. Tutina on, että huomenna on Helsingissä juhlat, jotka alkavat jo tänä iltana. Tavataan taas!