Tästä kesä voi alkaa

Suomi on pikkuhiljaa palailemassa takaisin normaaliin arkeen keskikesän juhlinnan jälkeen. Aiemmin viikolla säätiedotus näytti aika surkealle juhlinnan suhteen, mutta loppujen lopuksi sää tarjosi varmaan kaikille kaikkea, paitsi lunta ja rakeita. Aikoinaan Amerikassa AuPairina ollessa tunsin erään suomalaisen tytön, jonka silloisen poikaystävän perheessä (amerikkalaisia) vietettiin kaikki juhlapyhät nurinniskoin. He saattoivat viettää jouluna pääsiäistä ja 4th of July:na (Amerikan itsenäisyyspäivä) joulua, koska halusivat olla erilaisia.

Meillä kuningaskunnassa juhannus sujui oikein rauhallisesti. Pääasiallisesti vaakatasossa sanoja tavaillen ja vähäosaisten auttamisesta toipuen, sillä tässä kuningaskunnassa ne eivät todellakaan lopu tänä kesänä kesken. Rauhallinen kaupunkijuhannus sopi kuvioihin tosi mallikkaasti tänä vuonna, sillä muuten varmaan olisin riidellyt jokaisen sopivalle etäisyydelle sattuvan kanssa ihan vaan silkasta riitelemisen ilosta.

Kirjastokuningataren pienet apurit olivat jalomielisesti käyttäneet kekseliäisyyttään ja tylsälläkin veitsellä katkoneet kaikki vastaan tulleet rapparin berberit (siis raparperit), kun ainoa terävä mukana ollut asuste oli järki ;-) Niinpä näistä herkuista valmistui sitten kahdenlaista piirakkaa.

 

Toisessa tosin oli käynyt jo pieni ponihäntäinen, kaksijalkainen rotta ennen kuvaamista ja toisessakin on kunnon kerros raparperihilloketta täytteen alla. Lisäksi täytettä on maustettu hillokkeesta erotetulla raparperimehulla. Jälkimmäiseen lisäsin myös tuhdin annoksen lemon curdia taittamaan makeutta ja siitä tuli todella hyvä ja pirteä piirakka. Samoin tuli duunattua aiemmin ensimmäistä kertaa tehtyä suklaakakkua. Tämä kakku kuulemma on vaan niin syntisen hyvää suklaariippuvaisesta suklaaholistista.

Juhannus toi mukanaan myös jonkinlaisen lämpöaallon. Parvekkella asustelevat kukat ovat innostuneet lämmöstä ja ovat ottaneet pientä kasvuspurttia viileän alkukesän jälkeen.

Joten tästä kesä voi alkaa. Tavataan taas!

Mutta kuinkas siinä kävikään?

Kuningaskunnan vähäosaiset ovat vaatineet Kirjastokuningattaren jakamattoman huomion täysin viime aikoina, joten hänen kuninkaallinen korkeutensa on kyllä ollut paikalla, muttei läsnä tällä foorumilla. 

Viimeksi jätimme Kirjastokuningattaren mysteerishoppailun pariin. Tarkoitushan oli siis hypätä metroon, matkustaa sillä melkein metroverkoston päästä päähän ja käydä ostamassa tarpeet kahteen laukun hihnaan. Kauppa on pieni, täynnä tavaraa, mutta samaan aikaan kuitenkin käsillään tekevän taivas. Sieltä löytyy varmaan melkein mitä tahansa. Niin nytkin kaikki tarvittava löytyi ja kaikki sujui vallan mainosti ilman suurempaa riehaantumista. Sitäkin on siinä kaupassa nähty.

 

Itsestäni melko ylpeänä päätin ottaa suunnan kohti keskustan suurta tavarataloa, johon joskus menneinä aikoina on viitattu "paremman väen" ostospaikkana. Sieltä oli tarkoitus käydä etsimässä erästä tiettyä aikakausijulkaisua. Ilman ollessa komean alkukesäinen (ennen uuden jääkauden alkua) päätin mennä vähän pidemmän reitin mukaan. Mikä virhe!

Matkan varrelle sattui valokuvausliike, jonne päätin poiketa vain katselemaan. Toinen virhe! Liike nimittäin oli päättänyt tempaista vaihtopäivän tiimoilta. Jo hiihtolomalla Ylläksellä haaveilin, miten upeita kuvia olisikaan saanut, jos kamerassa olisi ollut vähän isomman luokan objektiivi. Ajatus on itänyt pienessä mielessä jo pidemmän aikaa, sillä tässäkään asiassa halpa ei ole hyvä eikä sopivaa vähän käytettyä ole tielle aiemmin osunut. Ja niinhän siinä sitten kävi...

Tämä kaunokainen muutti sitten Kirjastokuningattaren luo asumaan. On uudenkarhea ja hintakin oli kohdallaan. Nyt vain pitäisi päästä sitten kuvaamaan.

Viimein pääsin sitten tuonne kohteena olleeseen tavarataloon. Ehkä köyhempänä kuin mitä alunperin olin suunnitellut, mutta ainakin paljon onnellisempana. Tavaratalossa askeleet veivät kuin itsestään delin suuntaan ja mukaan tarttui aivan taivaallista vispipuuroa, joka oli todella kuohkeaa ja jossa kaikki maut oli todella balanssissa. Ei kyllä meidän keittiössä synny tuollaista herkkua.

 

Ja kun kerta kulmilla oltiin, niin tottakai lakudonitsit kuuluivat päivän ohjelmaan. Toinen suosikkimaku on kinuski. Näitä pitää aina ehdottomasti saada, jos myyntipaikka osuu matkan varrelle, mutta parhaimmat saa Helsingissä.

Illan tullen hyppäsimme koko konkkaronkka sitten autoon ja suunnistimme vierailulle pienen tyttövauvan luo. Tuvassa aiemmin piipahtaneet muistanevat, että koko kevään on enemmän ja vähemmän ollut työn alla ns.birth sampler tälle pienelle prinsessalle. Nyt se oli viimeinkin valmis ja oli aika luovuttaa se eteenpäin. Samalla pikkuneiti sai vähän muitakin lahjuksia Kirjastokuningatteren valtakunnasta:

Huomion keskipisteellä oli vähän rankka alkutaival ensimmäiset viikot, mutta nyt näytti olevan elämäänsä oikein tyytyväinen. Tottakai myös isoveljienkin piti esitellä, miten hienosti hekin osaavat vauvaa pidellä. Pojista vanhempi näytti kyllä siltä kuin olisi miinaa sylissään pidellyt. Sinänsä jännä, että koko ajan olin 98 % varma, että vauva tulisi olemaan tyttö. Aiemminkin perheeseen on mennyt Kirjastokuningattaren käsien tekemää työtä kahteenkin otteeseen. Vanhemman lapsen työstä en harmikseni löytänyt julkaisukelpoista kuvaa, mutta tämä on keskimmäisen:

Pienille pojille oli jonkin asteinen "järkytys" se, että Kirjastokuningatarkin osasi rakentaa Legoilla, vaikka onkin tyttö. Nyt kuitenkin kuvia katsellessani huomaan kaipaavani neulaa, lankaa ja ruutupiirrosta. Ehkäpä siinä olisi ratkaisu...tavataanhan taas?

Matkalla jossain päin Suomea

Kirjastokuningattaren viime viikko sujui vähän lomafiiliksissä valtiovierailulla suurruhtinaskunnan ruhtinaan tiluksilla. Tarkoitus oli tarkistaa kevättöiden edistymistä niillä leveysasteilla, mutta ohjelmaan mahtui paljon muutakin mukavaa. 

Hyppäsimme ylimmän hovimarsalkan kanssa valtion omistaman VR:n kyytiin maanantaiaamuna ja suuntasimme matkaan kohti Helsinkiä. Matka sujui rattoisasti ruotsalaisen dekkarin parissa tähtiä tavoitellessa ja perillä olimmekin alta aikayksikön. Olen pienestä tytöstä saakka tykännyt yli kaiken matkustaa junassa. Ehkäpä siksi, että siinä ei matka-aika kulu vain ohikiitäviä maisemia katsellessa, vaan sen ajan voi kuluttaa vaikkapa kirjaa tai lehteä lukien. Kärsin nimittäin sekä bussissa että henkilöautossa melko usein matkapahoinvoinnista, jos katse ei ole tiukasti suunnattu edessä rullaavaan maantiehen ja se ei ole pidemmän päälle kovin kiva seuralainen.

Helsingissä liikkuminen on tottakai kätevintä joko apostolin kyydillä kahdella jalalla tai sitten metrolla. Ja melkein jokapaikastahan pääsee ainakin pois raitiovaunulla takaisin keskustaan.

Suurruhtinas oli jo eräällä aiemmalla valtiovierailulla hankkinut Kirjastokuningattaren hoville näppärän matkakortin.

 
Kortti on todella kätevä. Siihen voi ladata haluamansa summan edestä arvoa mm.metroasemilla ja se on voimassa niin kauan, kun siinä kortissa on arvoa. Toki se pitää näyttää lukulaitteelle joka kerta, mutta aina se kolikoiden kanssa pelaamisen voittaa. Yleensä pidämme kortilla sen verran arvoa, ettei aina joka reissun alussa tarvitse olla ensimmäisenä sitä lataamassa. Metro on kiva ja näppärä kulkuväline. Edelleenkään en ole päättänyt kummassa on paremmat metron liukuportaat: Helsingin yliopiston asemalla vai Kampissa.

Ensimmäisenä oli hakusessa ylimmälle hovimarsalkalle suorakulmainen, irtopohjainen piirakkavuoka. Uuden reseptin kokeileminen vaati nimenomaan sellaisen ja sellaista ei entisestään ollut. Kun osaa suunnistaa heti oikeaan kauppaan, ei tarvitse harrastaa kaupunkisuunnistusta. Alan erikoisliikkeestähän se löytyi ja piirakasta tuli heti hitti. No joo, ihan varmasti suklaaholistista, jos suklainen täyte on aika monta kertaa paksumpi kuin pohja.

Ohjelmassa oli myös tottakai rentouttavaa shoppailua mm. vanhan ajan paperikaupassa.

    
Korttivarasto kaipasi pientä täydennystä ja niitä varastoja tuli täydennettyä vähän muuallakin. Tuolla paperikaupassa oli kiva kierrätysidea, sillä siellä oli vanhoista kuvalehdistä ja värimainoksista askarreltu suojakuoria korttiostoksille.  

Hakusessa oli erityisesti Inge Löökin uusin "mummokortti", mutta sitä ei vielä mistään kaupasta silloin löytynyt. Nyt sekin löytyy kokoelman jatkeena muuta kautta hankittuna. Harmikseni huomasin, että Forumissa toiminut "Ideaforum"-kauppa, jossa oli mukava valikoima kortteja, on lopettanut toimintansa.

Tottakai ohjelmassa oli myös vierailu ruotsalaisessa huonekalujätissä. Jostain kumman syystä sitä lähipiirissä odotettiin jo ennakkoon kauhulla. Edellisen Kirjastokuningattaren vierailun jälkeen tarvittiin vuokrattu pakettiauto, jotta kaikki tavarat saatiin kotiin. Mutta se ei ole suinkaan Kirjastokuningattaren syytä, jos se oli rakkautta ensi silmäyksellä erään lipaston kanssa. Olemme viettäneet sen jälkeen sujuvaa yhteiseloa onnellisesti. Tällä kertaa vierailu sujui huomattavasti "paremmin". Itse asiassa tarkoitus oli mennä hakemaan sieltä jätevuoren jatkoksi paksuja mehupillejä ja pari pikkujuttua...tuli aika monta pikkujuttua, mutta tuli kyllä niitä mehupillejäkin.

Miten se voikin olla niin, että vaikka lähtiessä on selvä suunnitelma, mitä puutoslistalta löytyy, niin aina mukaan tarttuu niin paljon muutakin "tarpeellista"? Tarkoitus oli yhtenä päivänä mennä hakemaan tarpeet kahteen laukunhihnaan, mutta kuinkas siinä sitten kävikään? Sen kerron seuraavalla kerralla. Tavataan taas!