Powered By Blogger

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Elämäni viimeinenkö rakkaus?


 

Mikä-Mikä-Maan hallitsijan edellisestä postauksesta on taasen vierähtänyt tovi jos toinenkin. Tarkkasilmäisimmät ovat lehtien palstoilta huomanneet, että erilaiset siniveristen juhlat ovat pitäneet Kirjastokuningatterenkin hyvin kiireisenä viime aikoina. Onhan pitänyt juhlia Ruotsin kuningas Kaarle Kustaan 70-vuotispäiviä ja prinssi Oscarin ristiäisiä sekä tottakai Englannin kuningatar Elizabethin 90-vuotispäiviä. Siinä sivussa on pitänyt vielä varmistaa ensimmäisenä naisena Hillary Clintonin USA:n demokraattisen puolueen presidenttiehdokkuus ja sitten on vielä ollut ne paikallisen kirjaston uutuuskirjat kahden viikon laina-aikoineen. Joten kiirettä on pukannut. Ja vielä ei ole varmaa tietoa Ruotsin toisen pikkuprinssin, Alexanderin, ristiäisten ajankohdasta.


Mikä-Mikä-Maassa helteinen ilmamassa vyöryi yllemme toukokuun puolella ja herätti tullessaan luonnon todella nopeasti vihreään loistoonsa. Puihinkin tulivat lehdet melkein hujauksessa yhdessä yössä. Juuri kun tuon helteisen ilmamassan keskellä ajatus lumisateesta ja pakkasesta alkoi tuntua aika hyvältä, niin melkein sai mitä tilasi. Tuulen suunta kääntyi puhaltamaan suoraan Pohjoisnavalta ja ei tuonut tullessaan Maija Poppasta sateenvarjon jatkeena, vaan toi melkein mukanaan sitä kaivattua lunta ja pakkasta. Viltti ja villasukat oli aika kova yhdistelmä, mutta nyt on toiveita taas kesäisemmän ilman paluusta.

Mutta säästä huolimatta Mikä-Mikä-Maan pääkadulla vietettiin viime lauantaina virallista kesänavausta. Tarjolla oli toritapahtumaa, vanhoja autoja sekä katuruokaa suoraan ruokarekasta. Myös vanha rautatieasema uusine ilmeineen oli tapahtumassa mukana. Kirjastokuningattarellakin oli tarkoitus jalkautua kaupungille, mutta jos omistaa toisinaan leviävän pään, niin sehän levisi tottakai juuri nyt. Mutta onneksi ylempi hovimarsalkka oli menossa mukana.


Nyt se on sitten virallista...Kirjastokuningatar on palavasti rakastunut. Ennen kuin otatte mallia Kotosen Elli-tädistä, joka hetken huumaassa antautui mekkokaupassa seireenien kutsulle, hankki muotoja nuolevan asusteen yllensä kesäjuhliin ja hyvinkin päättäväisenä naisena myös pukeutui leninkiinsä juhlapäivistä ensimmäisenä, niin tämä rakkaus ei vaadi mekkokauppaa... muille kuin Kirjastokuningattarelle, jos hänen kuninkaallinen korkeutensa mekkoon pukeutuisi. Tämä palava rakkaus on nimeltään Alpo ja se on ruokarekka.


Alpo on alunperin amerikkalainen Dodge PTH-S600–linja-auto, josta on nyt tehty ruokarekka. Mainoksen mukaan Alpossa panostetaan erityisesti ruoan makuun ja siksi sinne on valittu Mibrasa-puuhiiligrilli. Paras maku saadaan aikaan aidolla tulella sekä sen mukanaan tuomilla aromeilla. Kokeilussa oli Alpon oma burger ja se oli palavaa rakkautta ensimmäisellä puraisulla. Enpä muista milloin viimeksi olisin syönyt niin hyvän hampurilaisen.


Siinä oli ns. kaikki kotona... mehevä pihvi, jossa maistui aivan ihana puuhiiligrillin vähän savuinen maku, hyvä sämpylä ja äärettömän hyvänmakuinen kastike, jota lisukkeet tasapainottivat. Tarkoitus oli jakaa nautinto ylemmän hovimarsalkan kanssa, mutta kuolemansynneistä iski se ahneus ja ylemmän hovimarsalkan oli tyytyminen vain kahteen maisteluhaukkuun Kirjastokuningattaren hävyttömästi mussuttaessa loput. Ja mikä parasta...maku säilyi huulilla vielä pitkälle iltaan...kyllä kelpasi pötkötellä sohvalla masua hieroskellen ja Alposta uneksien. Jos on niitä kuuluisia Mikkeliin mänijöitä, viekää Alpolle rakkaita terveisiä ja mikä parasta...Alpon pitäisi suunnata takaisin Mikä-Mikä-Maahan jälleen heinäkuussa. Joten tavataanko siellä silloin?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti