Powered By Blogger

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kesä maistuu mansikalta



Jälleen on tullut se kauan ja hartaasti odotettu aika vuodesta, jolloin toinen toistaan komeammat punaiset yksilöt yrittävät kiinnittää ohikulkijan huomiota paikallisilla toreilla ja suurten markettien edustalla. Ne suorastaan vaativat pääsyä mukaasi arvaamatta laisinkaan, että se on matka, jolta ei ole paluuta. Eli tuoreet mansikat ovat saapuneet! Nam!

Vaikka kesä onkin säiden suhteen välillä tarjonnut toivomisen varaakin, niin mansikoille se on ainakin tehnyt hyvää. Kokoa ja näköä riittää, kuten myös makuakin, vaikkakin maku on kenties hieman joutunut kyllä antamaan periksi säiden herralle. Mutta hyviä ne ovat joka tapauksessa. Tänä viikonloppuna on Kirjastokuningattaren kurkusta alas matkannut kilo ja se toinenkin ja varmaan myös se senkin jälkeinen. Tuoreina ne ovat kuitenkin parhaimmillaan.


Työviikon päätteeksi Kirjastokuningatar heitti lenkkitossut jalkaansa ja suunnisti happihyppelylle (josta se hyppely on kyllä aika kaukana) karistaakseen setelipainossa pöllynneen paperipölyn ulos keuhkoistaan. Kylille oli eksynyt myös Kotosen täti, joka hyvin sujuvasti seurusteli jäätelönsä kanssa paikkakunnan parhaimmalla jäätelökioskilla. Myöhemmin selvisi, että ne mukana kulkevat olemattomat, erittäin vilkkaan mielikuvituksen synnyttämät laiskuusläskit ja mukavuusmakkarat olivat viikonlopun alkajaisiksi suunnitelemassa letkajenkkaa. No, selvisi ainakin syy siihen väenpaljouteen jäätelökioskin lähettyvillä (tosin lienee oma osansa ollut myös vanhojen laivojen regatalla).

Oletko koskaan tavannut himoshoppaajaa? Ja nyt ei puhuta Kirjastokuningattaresta. Kyseessä on Sophien Kinsellan fiktiivinen henkilöhahmo Becky Brandon (Blomwood), joka tunnetaan myös himoshoppaajana. Kirjasarjassa on on juuri ilmestynyt suomeksi seitsemäs osa "Himoshoppaaja tähtien tiellä". Siinä Becky muuttaa miehensä töiden perässä Los Angelesiin yhdessä kolmevuotiaan tyttärensä Minnien kanssa. Rodeo Drive...here comes Becky.
 "Siis Losissahan nyt ollaan. Julkkisten kotikonnuilla. He ovat paikallinen luonnonilmiö. Kaikkihan tietävät, että Losiin tulaan julkkiksia katsomaan, ihan niin kuin Sri Lankaan mennään katsomaan norsuja".
"Sitä vaan, että olen kuullut pelkkää hyvää eräästä paikasta. Se on nimeltään Golden Peace. Oletko kuullut siitä?".
"Olen, totta kai. Se vieroituskeskus"
"Ei se ole pelkkä vieroituskeskus", Luke sanoo. "Siellä on paljon eri ohjelmia, ja siellä hoidetaan kaikenlaisia...häiriöitä. Sillä tyypillä, jonka kanssa puhuin, on tyttöystävä, joka oli ennen kauhea hamstraaja. Tytön elämä oli mennä pilalle. Hän hakeutui Golden Peaceen ja selvisi tosiaan ongelmastaan. Tuli vain mieleen, voisiko jostain sellaisesta olla apua. Siis sinulle?"
Kestää hetken, ennen kuin oivallan, mitä Luke tarkoittaa. "Minulleko? Mutta enhän minä ole mikään hamstraaja. Tai alkoholisti".
"Et, mutta sinä...", Luke hieraisee nenäänsä. "Sinulla on ollut joskus taipumusta tuhlailuun, eikö niin?".
 Beckyn ja Luken pieni Minnie-tyttö on kerrassaan hurmaava. 
 "Perillä ollaan! Esikoulu kutsuu! Kulta, jännittääkö sinua?".
"Jenkkitolveroratissa", Minnie vastaa rauhallisesti.
Tuijotan häntä kauhuissani. mistä hän tuon on oppinut? En kai minä sanonut niin?
"Tolvero", Minnie sanoo minusta piittaamatta. "Jenkkitolvero ratissa, jenkkitolvero ratissa..."
Kaikesta huomaa, ettei omena Minnien kohdalla ole kauas puusta pudonnut. Voi vain kuvitella millainen "pikku-fashionista" Minniesta vielä tulee.

"Mun aurinkolasit", Minnie sanoo heti äkättyään vintage-Missonit. "Mun, mun, mun..."
"Minnie!", sanon ankarasti. "Ei saa sanoa mun!".
"Kiitos", Minnie korjaa heti. "Kiiiii-tos!".
"Ei kulta Nämä ovat äidin".
"Kiiii-tos", Minnie hyökkää päättäväisesti lasien kimppuun.
"Ota sinä vaikka"...katselen ympärilleni ja huomaan leikkikäsilaukun, jonka sitten ojennan hänelle. "Tämä".
Minnie katselee sitä halveksivasti. "Niin eilistä", hän muotoilee huolellisesti ja paiskaa laukun lattialle.
Losissa Becky on päättänyt luoda uuden uran tähtistylistina ja kun Becky jotain päättää, aina sattuu ja tapahtuu. Todella mukava kirja, jota oli pakko vaan jatkaa ja jatkaa, vaikka tiesi, että Becky lopulta kokisi "herätyksen" nähdäkseen itsensä niin kuin muut läheiset hänet näkivät. Kirjan loppu antoi ymmärtää, että lisää on tulossa.


Toinen mielenkiintoinen kirja oli dekkarikuningatar Agatha Christien "Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus". Kuten varmaan niin moni meistä, myös Kirjastokuningatar on lukenut läpi kaikki Christien dekkarit jossain vaiheessa. Tässä kirjassa mielenkiinnon herätti kirjan upea kansi. Kuvitus on taiteilija Tom Adamsin, joka 1960-1970-luvuilla suunnitteli kaikki Christien pokkareiden kannet Englannissa.

Kyseessä on Agatha Christien vuonna 1954 kirjoittama pienoisromaani, jonka tuottojen avulla oli tarkoitus avustaa kirkon kunnostusrahastoa. Pienoisromaani jäi pöytälaatikkoon, mutta sen pohjalta Christie kirjoitti "Kuolleen miehen huvimaja" dekkarinsa. Tarina oli mukaansatempaiseva näinkin, joskin loppuratkaisu tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Lukiesssa jäi tunne niin kuin siitä väliltä olisi puuttunut iso osa, joka olisi vienyt kohti loppua. Tuskinpa kovinkaan moni osasi arvata sitä lukiessaan. En minä ainakaan!

Mutta kesä maistuu tällä hetkellä mansikalta, joten tavataanhan taas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti