Mutta kuinkas siinä kävikään?

Kuningaskunnan vähäosaiset ovat vaatineet Kirjastokuningattaren jakamattoman huomion täysin viime aikoina, joten hänen kuninkaallinen korkeutensa on kyllä ollut paikalla, muttei läsnä tällä foorumilla. 

Viimeksi jätimme Kirjastokuningattaren mysteerishoppailun pariin. Tarkoitushan oli siis hypätä metroon, matkustaa sillä melkein metroverkoston päästä päähän ja käydä ostamassa tarpeet kahteen laukun hihnaan. Kauppa on pieni, täynnä tavaraa, mutta samaan aikaan kuitenkin käsillään tekevän taivas. Sieltä löytyy varmaan melkein mitä tahansa. Niin nytkin kaikki tarvittava löytyi ja kaikki sujui vallan mainosti ilman suurempaa riehaantumista. Sitäkin on siinä kaupassa nähty.

 

Itsestäni melko ylpeänä päätin ottaa suunnan kohti keskustan suurta tavarataloa, johon joskus menneinä aikoina on viitattu "paremman väen" ostospaikkana. Sieltä oli tarkoitus käydä etsimässä erästä tiettyä aikakausijulkaisua. Ilman ollessa komean alkukesäinen (ennen uuden jääkauden alkua) päätin mennä vähän pidemmän reitin mukaan. Mikä virhe!

Matkan varrelle sattui valokuvausliike, jonne päätin poiketa vain katselemaan. Toinen virhe! Liike nimittäin oli päättänyt tempaista vaihtopäivän tiimoilta. Jo hiihtolomalla Ylläksellä haaveilin, miten upeita kuvia olisikaan saanut, jos kamerassa olisi ollut vähän isomman luokan objektiivi. Ajatus on itänyt pienessä mielessä jo pidemmän aikaa, sillä tässäkään asiassa halpa ei ole hyvä eikä sopivaa vähän käytettyä ole tielle aiemmin osunut. Ja niinhän siinä sitten kävi...

Tämä kaunokainen muutti sitten Kirjastokuningattaren luo asumaan. On uudenkarhea ja hintakin oli kohdallaan. Nyt vain pitäisi päästä sitten kuvaamaan.

Viimein pääsin sitten tuonne kohteena olleeseen tavarataloon. Ehkä köyhempänä kuin mitä alunperin olin suunnitellut, mutta ainakin paljon onnellisempana. Tavaratalossa askeleet veivät kuin itsestään delin suuntaan ja mukaan tarttui aivan taivaallista vispipuuroa, joka oli todella kuohkeaa ja jossa kaikki maut oli todella balanssissa. Ei kyllä meidän keittiössä synny tuollaista herkkua.

 

Ja kun kerta kulmilla oltiin, niin tottakai lakudonitsit kuuluivat päivän ohjelmaan. Toinen suosikkimaku on kinuski. Näitä pitää aina ehdottomasti saada, jos myyntipaikka osuu matkan varrelle, mutta parhaimmat saa Helsingissä.

Illan tullen hyppäsimme koko konkkaronkka sitten autoon ja suunnistimme vierailulle pienen tyttövauvan luo. Tuvassa aiemmin piipahtaneet muistanevat, että koko kevään on enemmän ja vähemmän ollut työn alla ns.birth sampler tälle pienelle prinsessalle. Nyt se oli viimeinkin valmis ja oli aika luovuttaa se eteenpäin. Samalla pikkuneiti sai vähän muitakin lahjuksia Kirjastokuningatteren valtakunnasta:

Huomion keskipisteellä oli vähän rankka alkutaival ensimmäiset viikot, mutta nyt näytti olevan elämäänsä oikein tyytyväinen. Tottakai myös isoveljienkin piti esitellä, miten hienosti hekin osaavat vauvaa pidellä. Pojista vanhempi näytti kyllä siltä kuin olisi miinaa sylissään pidellyt. Sinänsä jännä, että koko ajan olin 98 % varma, että vauva tulisi olemaan tyttö. Aiemminkin perheeseen on mennyt Kirjastokuningattaren käsien tekemää työtä kahteenkin otteeseen. Vanhemman lapsen työstä en harmikseni löytänyt julkaisukelpoista kuvaa, mutta tämä on keskimmäisen:

Pienille pojille oli jonkin asteinen "järkytys" se, että Kirjastokuningatarkin osasi rakentaa Legoilla, vaikka onkin tyttö. Nyt kuitenkin kuvia katsellessani huomaan kaipaavani neulaa, lankaa ja ruutupiirrosta. Ehkäpä siinä olisi ratkaisu...tavataanhan taas?