Uutiset veivät ajatukset äskettäin luettuun Jouko Heikuran "Asemapaikka New York" kirjaan. Kirja on kolmas kirja sarjassa, joka kertoo toimittaja Rakel Vargaksesta (os.Aho). Tällä kertaa hänen asemapaikkanaan on New York. Edelliset kirjat ovat sijoittuneet Lontooseen ja Balkanille ja nekin ovat lukujonossa.
"New York oli lähes aina jalkeilla. Se tuntui pelottavan nopeatempoiselta ja rauhattomalta, suorastaan hermostuneelta. New York oli myös toimiva suurkaupunki: metrojunat kiitivät katujen alla läpi yön, baareista sai cocktaileja aamuun asti ja lähimmästä kulmakaupasta kuuman kahvin tai rasiallisen donitseja milloin tahansa."
Rakelin työn Yhdysvaltain kirjeenvaihtajana piti olla suurvaltapolitiikkaa ja sen selittämistä asiaa ymmärtämättömille suomalaisille, reportaaseja ja elämänmenoa, tähtihaastatteluja ja etusivun uutisia.
"Hän istui Rockefeller Plazan reunaan penkille katselemaan elämänmenoa. Talvisin aukiolle jäädytettiin luistinrata ja pystytettiin New Yorkin suurin joulukuusi. Rakel oli ollut paikalla kun kuuseen sytettiin valot: orkesteri puhalsi nuotteja, tähtiliput liehuivat suorissa riveissä ja lapset kirmailivat luistinradalla. Hän oli silloin tiennyt törmänneensä amerikkalaisuuden ytimeen. Tunnelma oli ollut kuin Norman Rockwellin piirroksissa."
Työ Yhdysvaltain kirjeenvaihtajana murenee Sex and the City-elämästä kirkkaana syyskuun aamuna, kun Good Morning America haluaa kertoa hyviä uutisia: Itärannikolle oli luvassa lämmin, aurinkoinen päivä. Äkkiä kuuluu kuin kaupunkia lähestyisi ukkonen, vaikka säätiedotus oli juuri luvannut pilvettömän taivaan. Aamutelevisiossa ruutuun ilmestyy kuva World Trade Centerin torneista. Korkealla pohjoistornin seinässä on suuri reikä, joka pursuaa mustaa savua ja liekkejä. Lämmintä, aurinkoista päivää luvannut mies kertoo, että yhteen maailman korkeimmista pilvenpiirtäjistä oli törmännyt lentokone. Erinomaisesta lentosäästä huolimatta.
"Tuli tuolta ja ajoi suoraan päin tornia", hän sanoi ja osoitti Hudson joen yli, "Iso matkustajakone, pirun matalalla ja piti niin kovaa meteliä että korvani olivat haljeta. Syöksyi täysillä päin."
"Hirveä onnettomuus."
"Ei se onnettomuus ollut."
"Ehkä koneeseen oli tullut vika ja se yritti kiertää World Tarde Centerin tornit ennen laskeutumistaan JFK:lle."
"Ei yrittänyt."
"Kun hän uudelleen nosti katseensa 40 korttelin päässä sauvuavaa pilvenpiirtäjää kohti, hän näki sen takana mereltä lähestyvän, aamuauringossa hopeisena välkehtivän toisen lentokoneen. Ääntä ei velä kuulunut, mutta se lensi paljon kovempaa ja matalampana kuin tavallisesti lentokenttää lähestyvät koneet. Rakel sai vihdoin putken kiinni kameran runkoon ja näki sen läpi kuinka kone katosi WTC-tornien taakse. Seurasi raju räjähdys, pilvenpiirtäjän runko leimahti ja näytti kuin sen vyötärölle olisi syttynyt tulinen balettihame."
Kaksi lentokonetta törmää World Trade Centerin torneihin, ja Rakel Vargas katsoo vierestä, kuinka ihmiset putoavat taivaalta kuolemaansa. Hän myös kokee kirjaimellisesti sen, mitä tarkoittaa juosta henkensä edestä.
"Jyrinä kuului Rakelin selän takaa. Hän näki, kuinka etelätornin huipu alkoi pudota. Näytti kuin maa pilvenpiirtäjän alla olisi avautunut ja 110 kerroksinen torni alkanut syöksyä sen sisään. Romahtavan rakennuksen ympärille ilmestyi suuri valkoinen vaippa, joka alkoi levitä joka suuntaan. Jyrinä kasvoi korvia huumaavaksi ja Rakel ymmärsi viimeinkin mitä tarkoittaa juosta henkensä edestä. Kun romahduksen aiheuttama savusumu alkoi hälvetä, Rakle näki että vain toinen torneista oli pystyssä. Samassa antennia katollaan kannatteleva pohjoistorni tärähti ja heilahti kuin ajatuksen voimasta. Alkoi kuulua taas voimakasta jylinää. Betonia alkoi syöksyä taivaalta kuin vettä putouksesta. Näytti siltä kuin pilvenpiirtäjä olisi lyöty maan sisään kuin suuri, kiiltävä rautanaula. Valtava pilvi nousi kohti taivasta, jähmettyi hetkeksi ja alkoi levitä lumivyörön lailla."Terroristien aseina oli juuri neljä, mantereen ylilentoa varten täyteen tankattua konetta, jotka räjähtivät kuin palopommit. Vaikka kaksoistornit oli suunniteltu kestämään suuren matkustajakoneen osuma, ei laskelmissa ollut otettu huomioon sitä, että koneen tankit olisivat täynnä räjähdysherkkää kerosiinia. Kolmas kone iskeytyi puolustusministeriö Pentagonin seinään ja vaikka 200 ihmistä kuoli, vaikutti tuho pieneltä New Yorkin iskuihin verrattuna. Neljäs kone oli jo ottanut uuden suunnan kohti Washington D.C:tä, kun kyydissä olleet matkustajat saivat tietää itärannikon tapahtumista ja he tekivät rynnäkön ohjaimoon. Neljäs kone syöksyi Pennsylvaniassa sen seurauksena metsään eikä todennäköisesti kohteena olleeseen Valkoiseen Taloon tai Capitol Hillille.
"Tuhansia ihmisiä oli kadonnut ja kuollut. He olivat tukehtuneet, palaneet, murskaantuneet, jauhaantuneet tuhkaksi ja savusumuksi ja haihtuneet maailman tuuliin Manhattanin yllä."
Amerikkalainen draamantaju toimi kuten aina. Syyskuun yhdentenätoistapäivänä tehty isku sai nimen 9/11, joka sattuu olemaan myös maan kansallinen hätänumero. Tässäkö 2000-luvun Titanic?
Mutta minkälainen voima on aatteella, joka saa jonkun laittamaan ylleen räjähdeliivin täysin tietoisena siitä, että tehtävänä on laukaista ne räjähteet, aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa ja menettää myös oma henki? 13.11. vietetty "Maailman kiltteyspäivä" ei todellakaan ollut Pariisissa kiltti. Ihminen on ihmiselle susi niin monella tapaa. Tavataan taas iloisimmissa merkeissä piakkoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti